70-luvun farkuista....

Seiskytluku oli kyllä mehukas vuosikymmen nuorisomuodissa. Lähes kaikki nykyiset suuntaukset on saanut alkunsa silloin. Mutta ennenkaikkea farkuista tuli silloin se perusvaate. Ennenkin niitä toki käytettiin, mut silloin niistä tuli myös tyttöjen perusjuttu. Aluksi farkut oli lähinnä suomalaisia, merkki ei ollut vielä niin tärkeä, lähinnä lahkeiden leveys oli se juttu ja sit vähän aikaa V-farkut oli ihan must. Polven alapuolella oli V-leikkaus. Lahkeet oli leveät ja ne tungettiin Hai-saappaiden sisään, kuitenkin niin, että edestä ne roikku. Hai saappaat koristeltiin peace-merkeillä ja bändin nimillä. Sit tuli haalistuvat farkut, silloin ne oli yleensä James-farkut. Niitä hangattiin ahkerasti juuriharjalla, et ne saatiin haalistuun nopeammin.
Mut sit vuonna -74 se tapahtui! Ensimmäiset ulkolaiset merkkifarkut tuli myyntiin. Sellaiset oli heti saatava, mutta se ei ollutkaan niin yksinkertaista. Vanhempani ei vaan voinu kertakaikkiaan ymmärtää, että farmarihousuista pitäisi maksaa 74 markkaa!!! No itkin ja ruinasin aikani ja sitten koitti onnenpäivä. Ryntäsin Kauppakadulle Popettiin ostaan ekoja merkkifarkkujani, olin niin innoissani, että törmäsin suojatiellä autoon, mutta jatkoin vaan matkaani.... ja ah, ostin ekat Lee-farkut. Ajattelin, että kaikki kateellisena tuijottaa sitä pientä merkkiä takataskussani... Ekat Leet oli sellaisia et ne oli aluks ihan tummat, mut sit haalistu tosi nopeesti ihan vaaleiks ja myös haurastu aika pian.
Sit niitä merkkifarkkuja alko tullakin tosi nopeesti, Levi's, Lee Cooper, Bee Gees, Beaver, Mic Mac, Lois, Dark Horse, Gul & Blå....osa merkeistä oli suomalaisia, mut ne oli ihan jees. Oma suosikkimerkkini oli kuitenkin Wrangler. En tiedä kuinka monet Wranglerit olen omistanut, mutta kyllä niitä aika monet kului. Ne oli muuten tosi kestävät, mutta lopulta aina vetskari laukes, kun ne oli niin kireet, et ne sai jalkaan vain hiukan kosteina ja piti vielä maata sellällään et sai vetskarin kiinni.