Tyllihame

Ensi kosketukseni tylliin oli 60-luvun lopulla. Se oli vaaleansininen balettipuku, se päällä sipsuttelin balettitunnille balleriina askelin ostarin läpi. Ah se oli ihanaa. Tosin siinä oli aika lerpakka tylli, vaaleanpunaisessa olisi ollut jämäkämpi, mut meidän ryhmässä piti olla se sininen.
Tokan kerran mulla oli tylliä yllä joskus siinä 80-luvun puolivälissä, tein itse valkoisesta tyllistä alushameen, joka sitten pilkisti mustan kellohameen alta. Ja se tuntui ihanalta.
Ja nyt niitä ihania tyllihameita näkee paljon, varsinkin katumuodissa. Se on aina ilo silmälle, ja vaikka olenkin jo tälläinen keski-ikäinen täti, en voi niitä vastustaa. Ostin pari vuotta sitten H&M:ltä sellaisen oranssin tyllihameen, joka kyllä lerpahti aika nopeasti. Sit mulla on Itkupillistä sellainen repalerimpsuhame, jossa on tylliä ja pitsiä ja haluaisin vielä tyllialushameen. En voi vastustaa, jotakin niin lumoavaa