70-luvun musasta

Vuonna 70 sain ekan levarini. Eka levyni oli Hair sound track, se tuli kaupanpäälle. Sit osteltiin markan sinkkuja Supermyynnistä. Mä diggailin Kirkaa ja mun kaveri taas Markku Aroa. Mut sit yks jäbä soitti meille mankalta Uriah heepin 'Salisbury'-älppyä. Vau!
Ulkolainen musaa alko vyöryyn tuutin täydeltä: tiistaisin tuli radiosta 'Pop eilen ja tänään' ja lauantaisin vielä 'Nuorten sävellahja'. Sieltä sit nauhotettiin mankalle.
Musan diggailu jakautu kahteen leiriin: nynnyt kuunteli purkkaa ja rankat tyypit jytää.
Veparilla, Smailarissa ja Linnasalilla sit jammattiin. Levylautasella soi T:rex, David Bowie, Alice Cooper, Gary Glitter, Slade, Suzie Quatro, Mud, Sweet,....eli aikalailla purkkaa.
Ja sit meno vaan meni rankemmaks, tuli Purple, Zeppeliini, Pink Floyd, Zappa, Santana, Tasavallan Presidentti, Wigwam,....siis jytää, tai progee ja heviä.
Voi jumankekka, tästähän vois kirjottaa monta kilometriä, ja kirjoitankin varmaan myöhemmin lisää. Mut tää oli tällänen pikakelaus, joka muuten mankalla tehtynä kulutti pattereita niin kauheesti, et se tehtiin mieluummin kynällä kasettia pyörittäen.
Ja näkökulma oli tosi suppea, aivan minun omasta vinkkelistä katsoen, päätänkin tämän tähän eli noin vuoteen -77, koskapa silloin tapahtu jotain mullistavaa sekä musiikin saralla että pukeutumisessakin, tuli uusi ilmiö, joka vei jalat alta....