Mun musiikkifantasiat alkoi aika laimeasti 60-luvulla. Paljon hauskempia samaistumismalleja oli esim. Kissanainen ja Tarzanin Jane, mutta kyllä the Monkees oli kuitenkin "eka bändi, jossa olen soittanut". Istuttiin pulkkaan ja annettiin palaa: hei hei vii aa thö monkiis.... ja pulkalla liuttiin sitten Helsingin maalaiskunnan puolelle ja eikun taas ylös kotikaupunkiin urbaaniin Helsinkiin. Siellä sitä metsissä temmellettiin pultsareitten seassa. Jos joltain ohikulkijalta jäi tupakan natsa, niin siittä vedettiin henkoset. Havunneulasia päälle, niin ei henki haissut. Rankkaa oli nuoren muusikon elämä . :)
Oi, Monkees oli ihana ja se Dave(kai se oli Dave, Mickey oli apinan näköinen). Telkkarista katsottiin ja ostettiin Monkees-purkkaa...Minulla oli singlenä tuo heiheiviiaatömankees...
Lähetä kommentti
Surrealism had a great effect on me because then I realised that the imagery in my mind wasn't insanity. Surrealism to me is reality.
1 kommentti:
Oi, Monkees oli ihana ja se Dave(kai se oli Dave, Mickey oli apinan näköinen). Telkkarista katsottiin ja ostettiin Monkees-purkkaa...
Minulla oli singlenä tuo heiheiviiaatömankees...
Lähetä kommentti